• LIFESTYLE • KYNNET • MUSIIKKI • KAUNEUS • KOSMETIIKKA •

Ikävä lokakuu, älä tule

20.8.2017
Mä voin lokakuussa oikeesti laulaa ikävästä lokakuusta. Mua pelottaa jo nyt tuleva syksy aivan älyttömästi, varsinkin jos mun mieli on edelleen sama kuin mitä se nyt on. Mikä siinä pelottaa, on se että mun työt ei jatku enään lokakuussa lyhyen sijaisuuden jälkeen. Mitä mä teen, kun jään taas työttömäks ja pelkästään kotiin? Nii-in..


Mä tiedän, että tuun olemaan helvetin rikki (melkein itkin jo tätä kirjoittaessa), kun joudun luopumaan jälleen kerran hyvästä työporukasta. Kuka mua sitten naurattaa paskoilla vitseillä jos ei työkaverit? Miten saan mun päiviin sisältöä ja mikä mut saa ylös sängystä jos ei työt? Tottakai nyt kun tiedän tuon tulevan tilanteen, yritän saada uuden työpaikan.

Voisin avata mun viime kevättä, minkälaista se oli ja miksi mua pelottaa, että joudun samaan tilaan, kun silloin. Alkuvuodesta mä olin tosi pohjalla, eikä tästä elämästä meinannu tulla yhtään mitään. Mulla ei ollut töitä, ei mitään ulkopuolista elämää. Mä olin 24/7 kotona neljän seinän sisällä. Eikä se johtunut siitä, että olin just muuttanut Tampereelle, koska mä olin yhtä yksinäinen jo Virroilla! Mä oon selvästi joku kevätmasentuja..


Kuitenkin loppukeväästi/alkukesästä aloin pikku hiljaa saamaan itseäni takaisin maan pinnalle, kun aloin käymään Nuorten pajalla, mitä kautta pääsin tutustumaan kaupunkin, pääsin tutustumaan uusiin ihmisiin ja ennenkaikkea sain rytmiä elämään. Aika pian sainkin työpaikan, jossa pääsen näyttämään mitä oikein osaan. Yksityiselämässä vastaan kuitenkin tuli asioita, jotka palautti mut takaisin pohjalle ja on saanut vihaamaan itseäni enitsestään. Pääsin tutustumaan täällä uusiin ihmisiin, mikä oli todella iso juttu mulle. Mutta musta tuntuu, että mä en enään uskalla tutustua uusiin ihmisiin. Mä olen kiltti ihminen, mutta tuntuu että lähinnä tätä mun kilteyttä käytetään vain hyväksi, ja minä kun olen kaiken lisäksi tyhmä ja hyvä uskoinen, tajuan sen aina liian myöhään. En ole vielä tähän päivään mennessä oppinut sitä tosiasiaa, että yhteenkään ihmiseen ei parane luottaa! Mä luotin, ja jouduin maksamaan siitä kalliin hinnan.


Jos oon syksyllä työtön, yllä mainitun asian takia mä en haluais palata Nuorten pajallekkaan. Sieltä lähteminen oli kamalaa, mutta nyt ajatus sinne palata on vielä kamalampaa. Mutta jos en mene Nuorten pajallekkaan, jään taas kotiin neljän seinän sisälle ja luultavasti jään sinne sängyn pohjalle, koska mikään ei nosta mua sieltä poiskaan.

Välillä on hetkiä, kun ajattelee vain niitä kaikista stressaavimpia ja ahdistavimpia asioita. Niitä hetkiä ei ole kuitenkaan joka päivä, mutta silti niitä tulee liian usein. Mä romahdin aivan täysin yks ilta, mä itkin ja samalla ajoin autoa. Vaikka millään ei ollu mitään väliä, päädyin silti kotiin ehjin nahoin. Ärsyttää kun välillä sitä vaan pysähtyy ajattelemaan kaikkea mikä tässä elämässä on huonosti. Välillä taas oon tosi iloinen ja nautin edes jollain tapaa elämästä.

Kuvat Tampereen Tuomiokirkosta!
Post Comment
Lähetä kommentti

Kiitos paljon kommentistasi! ♥
Vastaan kommenttiisi 99% varmuudella!

Auto Post Signature

Auto Post  Signature