Mää ja Tampere - yhressä jo vuosi!

Tänään, tasan vuosi sitten mulla oli ehkä tähän astisen elämän paras päivä. Päivä, jolloin kannetiin mun lähes koko omaisuus Virroilta uuteen kotiin Tampereelle. Mä en edes tarkkaan muista mun fiiliksiä siltä päivältä, muuta kuin sen, että sitä en voinut millään uskoa todeksi. En ole oikeastaan tätä tähän astisen elämäni isoa muuttoa ajatellut koko tämän vuoden aikana, sillä onhan se aika pieni asia loppujenlopuksi, mutta sitten taas toisaalta se oli mulle tosi iso juttu. Oikeastaan tätä asiaa tulee ajateltua aina silloi tällöin autolla ajaessa tai bussissa istuessa.


Miten se elämä on sitten muuttunut Tampereelle muuton jälkeen, kun kokonainen vuosi on kulunut?

• Kuten jo vuosikoosteessani sanoin, musta tuntuu että olen Tampereelle muuton jälkeen alkanut kärsimään koti-ikävästä. Eikä se oli mitään pientä, vaan jo yksi yö pois kotoa on yhtä tuskaa. Ja jos on vaikka monta tuntiakin pois kotoa, sekin tuntuu jo hirveältä. Mä en osaa tarkalleen sanoa, miksi asia on näin. Se on totta, että jollain tasolla rakastan ja arvostan nykyään kotia enemmän. Jotenkin musta tuntuu, että tämä asia johtuu siitä, että se koti sijaitsee täällä Tampereella, mistä olen äärimmäisen onnellinen.

• Varastossa ei voi enään käydä puoli alasti tai ihan missä tahansa vaatteissa. Oikeesti pakko on vähän katsoa peliin mitä on päällä, kun menet varastossa käymään, koska ihan varmana naapureita tulee vastaan. Entisessä asunnossa se oli erittäin harvinaista, jos naapureita tuli vastaan kun kävi varastossa. Sielä ei myöskään käydä niin helposti, koska entisessä asunnossa varasto sijaitsi melkein mun alapuolella, nykyään kerroksia on välissä 3.

• Kulkuvälineenä auto on vaihtunut suurimmaksi osaksi bussiin. Keskustaan ajamisen pelko ei ole ehkä enään niin suuri, mutta silti mua ei sinne kovin helposti saa ajamaan. Töihin menen ja kaupassa käynnit hoidan omalla autolla, mutta tosiaan keskustaan kun menen, menen bussilla. Tämän vuoden aikana mulla olisikin tarkoitus vaihtaa auto ihan kokonaan bussiin, kun sillä pääsen kyllä jokapaikkaan, mihin haluan, eli autosta luopuminen on kyllä edessä jossain vaiheessa, vaikka siitä luopuminen on kyllä vaikeaakin, mutta ainoa järkevä ratkaisu..

• Täällä on päässyt tutustumaan uusiin ihmisiin. Virroilla sitä ei vaan tapahtunut. Baarissa esimerkiksi ei olisi tullut kuuloonkaan, että tupakilla olisi jutellut jonkun tuntemattoman kanssa tai ihan vaan pihalla selvinpäin olisi jutellut tai tutustunut ihmisiin. Mutta yksi asia ihmisten kanssa oli parempaa Virroilla..

• Naapureiden kanssa ei enään rupatella niitä näitä, hyvä jos edes tervehditään. Täällä se on toki hankalampaa, kun on isompi talo ja enemmän ihmisiä, että aina ei tiedä onko vastaan tuleva henkilö talon asukas vai vieras. Pikku hiljaa, vuoden asumisen jälkeen alkaa ihmiset jäämän mieleen ketkä ovat niitä tämän talon asukkaita. Vaikkakin kyllä mä aina pyrin tervehtimään, oli sitten talon asukas tai ei. Muutaman kerran olen naapureille jutellut, ja nekin kerrat on olleet hississä, jossa joskus on pakko sanoa jotain, mutta kyllä se edelleen on aika harvinaista.

• Yöllä baarissa täytyy katsoa tarkaan kelloa, koska pitää lähteä että pääsee bussilla ajoissa kotiin, koska öisin busseja ei mene ihan 10min välein. Mä pyrin aina menemään bussilla, en ole vielä kertaakaan suostunut ottamaan taksia, vaikka olen kerran joutunut odottamaan nysseä 1,5h! Virroilla se oli helppoa, senkun kävelit vain kotiin. Onneksi tätä vaivaa ei ole ihan joka viikonloppu, hyvä jos kerran kuukaudessa käyn viihteellä!

• Pikaruokalaravintolat ovat tulleet hyvin tutuiksi tämän vuoden aikana. Kun olen käynyt ulkona syömässä, niin olisinkohan kaksi kertaa käynyt oikean kunnon ruokapaikassa, muuten käyn Subwayssa, Hesburerissa ja muutaman kerran McDonald'sissa, mutta totesin että McDonald's ei oo mua varten. Olen kyllä aika hyvin onnistnut välttämään myös Heseä viime kuukausien ajan, mutta alkuaikoina se oli kyllä mun kantapaikka. Subway ei nyt mielestäni ole niin paha näistä kahdesta, joten annan anteeksi sen, että siellä tulee joskus haettua nälkäänsä leipä.

Sen sanon, että täällä elämä on välillä negatiivista, mutta onneksi kuitenkin suurimmaksi osaksi positiivista. Mä oon täällä helvetin onnellinen, mitä mä en todellakaan olisi Virroilla. Täällä mä pääsen kunnolla elämään elämää, joka on saanut hurjan paljon uutta sisältöä, uusia ihmisiä, uusia kokemuksia, ja vaikka mitä ♥ .. tuntuu että itsekin olen täysin uusi ihminen, vaikka eihän tämä paikkakunnanvaihto ole sen suuremmin minua ihmisenä muuttanut.

Ei kommentteja

Kiitos paljon kommentistasi! ♥
Vastaan kommenttiisi 99% varmuudella!